60-luvun kultaiset vuodet

60-luku oli lättähattuliikenteen vilkkainta aikaa. Lähes kaikilla rataosilla oli lättähattuja. Pysäkkejä oli tiheästi ja lisäksi oli epävirallisia pysähdyspaikkoja. Maaseudun kansalaisia palveltiin. Päästiin töihin, kaupoille, sukuloimaan, marjaan, matkoille ja pilkille. Autoistuminen ja maalta muutto vähensivät matkustajamääriä 70-luvulle mentäessä.

Koko Suomen kattavan paikallisliikenteen ylläpito tuli kalliiksi ja liikennettä karsittiin 60–70-lukujen vaihteessa, ja seuraavan kerran voimakkaasti 80-luvun alussa. Kalusto oli myös vanhentunutta 80-lopulle mentäessä, jolloin niistä haluttiin kokonaan eroon. Lättäliikenne loppui vuonna 88. Veturivetoiset paikallisjunat korvasivat lätät osittain 80–90-luvuilla. Kiskobussin uusi tuleminen tapahtui vuonna 2005, kun VR alkoi liikennöimään hiljaisemmilla rataosilla.

Pirteät työjuhdat

Porvoon Museorautatie ry on pelastanut omistukseensa ja kunnostanut talkootyönä joukon 50- ja 60-luvun lättähattuja, jotka näyttävät ikäisekseen varsin nuorekkailta – ja jotka kulkevat reippaasti kuin joskus nuoruutensa päivinä. Mikä onkaan hienompaa kuin istahtaa kiskoautojunaan ja antaa Valmetin lentokoneen tehtaan valmistaman vaunun viedä Porvooseen.

Yhdistyksen juna

Dm 7 -moottorivaunut: nro:t 4207, 4211 istumapaikkoja 56 + 6 ja nro 4163 istumapaikkoja 50 + 6 + tarjoilupöytä.

Liitevaunu Efiab nro 11592, istumapaikkoja 36 + 10.

Yleisnäkymä moottorivaunujen 4207 ja 4211 sisätiloista.

Vaunujen istuimet verhoiltiin alunperin vihreällä keinonahalla. Plyyshipäällysteiset istuimet tulivat vaunuihin myöhemmin. Yhdistyksen liitevaunussa on originaalit istuimet, joilla voi verestää muistoja lapsuuden kesien junamatkoista.

Tekniikka ja rakenne

Vaunut valmistettiin lisenssillä Valmetin lentokonetehtailla Tampereen Härmälässä. Suomalaisten lättien esikuvana ovat olleet ruotsalaiset YCo4 kiskobussit. Tietyt osat ovat olleet ulkomaista valmistetta. Vaunuissa on teräsrakenteinen kori, joka on verhoiltu sisäpuolelta laminaattipintaisella levyllä. Välissä on lämmöneriste.

Moottorivaunun lämmitys tapahtuu moottorin vedenkierrolla ja ilmalämmityksellä. Liitevaunussa pelkästään ilmalämmityksellä. Kesäaikainen tuuletus on hoidettu veivattavilla ikkunoilla ja kattoluukuilla.

Lättien moottorit on valmistettu Valmetin tehtailla Nokian Linnavuoressa (nyk. Agco Power) esikuvanaan ruotsalaisen kiskobussin moottori: Scania-Vabis D815. Valmetin moottori on ahtamaton suora 8-sylinterinen (180 hv) tyyppimerkinnältään yllättäen 815D. Se on suoraruiskutteinen CAV:n ruiskutuspumpulla. Valmetin moottori eroaa Scaniasta lähinnä siinä, että sen mitat poikkeavat ruotsalaisesta.

Moottorin voima välittyy vaunu alla oleviin telipyöriin voimansiirtoakselin ja sen välitysten kautta. Voimansiirrossa on englantilaisen Wilsonin valmistama nelipykäläinen paineilmaohjattu planeettavaihteisto.

Lättähatuista oli helppo muodostaa eripituisia junia matkustajamäärien tarpeiden mukaisesti. Lisäksi oli tavallista, että junia katkottiin risteysasemilla ja puoliskot jatkoivat eri suuntiin. Maksimi vaunumäärä oli käytännössä kahdeksan, joskin kymmenen oli sallittu.

Veturinkuljettaja ajaa junaa ajopöydän ohjauslaitteilla. Ohjaustoimenpiteet välittyvät sähköisesti kaikkiin vaunuihin, joissa sähkötoimiset  paineilmaventtiillit ja -toimilaitteet suorittavat niille määritellyt tehtävät. Sähköjärjestelmä 24 V.

Dm 7 -moottorivaunun suurin nopeus on 95 km/h, museojunakäytössä 80 km/h.

Moottorivaunu Keravalla elokuussa 2005. Aiempina vuosina oli museojunan aikataulussa ns. Keravan päivävuoro, joka ajettiin yhdellä tai kahdella vaunulla.